Rankkaa myöntää mutta loma on ohi...
Miten koskaan pystyn taasen maanantaina töihin? Joo-o, työ on ihan ookoota. Silti on kuin loma jäisi kesken. Kelit olivat surkeat, oltiin puolison kanssa yhtä aikaa lomalla vain viikko, lapset riiteli ekat lomaviikot niin että olen nyt tosiaan loman tarpeessa. Voi tappi ! Miten tämä ottaa nyt niin koville. En saa ommeltua tai kudottua, tuntuu kuin laatuaika valuisi käsistä. Pahinta odotellessa.

Olen kyllä lepäillyt ja vain ollut sekä nauttinut, mutta miksi, miksi on niin vaikeaa ajatus töistä? Vielä kesää on jäljellä...
En halua luopua pitkään nukutuista aamuista, siitä ettei tarvi kulkea kello kaulassa, saa valvoa pitkään, ottaa viinilasi silloin kuin huvittaa. Epäreilua, että tämä loppuu.
Tiedän että kun taasen pääsen töihin, niin kyllä se siitä (hammasta purren).