Kamera on palannut kotiin, ai niin on mies ja lapsetkin tulleet. Olikin ikävä mutta kyllä tekee hyvää olla välillä ihan yksin.

Housujen pituus sittenkin riitti, huh huh kun jännitti.



Pimeä on kuva, mutta niin suloinen. Otin aikasta monta kuvaa. Osista tuli pimeitä ja sitten kun siirsin ne tänne vuodatukseen ne olivat ihan vääristyneitä. Ilmeisesti tää ei tykkää tuollaisesta farkkupintaisesta kuvasta kun niissä alkaa pinta väreillä.



Niin just tälläisiä, en viitsi enään kiusata poikaa kuvaamisella. Hän sai jonkun ihme reaktion ihoon eilen ja nyt se alkaa levitä kainaloita kohti. Lääkäri aikaa odotellessa.



Harmittaa nuo kuvat, koska nämä oikeesti oli ihan hyviä kuvia.



Taasen mietin siirtymistä Blogspotiin...