No niin nyt olen toipilaana FemtoLasik leikkauksesta. Siis näen ilman silmälaseja, uskomatonta!

Leikkeus tehtiin Mehiläisessä eilen 18.6. Minulla oli varattu aika klo 13.00. Ensin kävin tutkimuksissa jossa katsottiin silmänpaineet, missä kohtaa silmää on korkea kohta mitä täytyisi hioda, sarveiskalvon paksuus yms. Se oli helppo juttu, neljässä eri koneessa kävin tuijottamassa silmiä räpyttämättä muutaman sekunnin ajan.

Sitten odottelin pääsyä optikko Vesa Alholle. Hän kertoi näistä kummuista mitä silmissäni on ja mistä kohtaa pitää hioda. Tehtiin näön tarkastus, näkö ei ollut muuttunut sitten vuoden 2006 lokakuun jälkeen. Optikko kertoi tarvittavista silmätipoista, jännitin niin että mietin kuulinkohan kaikki mitä hän sanoi. Hän oli erittäin mukava ja rentoutti mukavasti. Toisin kuin esitutkimuksen tehnyt tyttö joka ei tervehtinyt, saatikka esitellyt itseään. Kehotti vain siirtymään laitteesta toiseen. Siinä vaiheessa ajattelin jo että voi itku, maksan tästä lystistä ihan kivasti ja henkilökunta on tuota luokkaa. No ajatukset ehti muuttua kun pääsin Alhon vastaanotolle. Jännitys oli nimittäin tosi kova. Olin parina edellisenä yönä nähnyt painajaisia. Ja toisekseen tervehtiminen kuuluu minusta hyviin tapoihin.

Lääkärille pääsyä odotellessa tapasin odotushuoneessa, kuukausi sitten leikatun tytön tai nainenhan hän oli. Hän rauhoitti minua, oli ollut itse tosi tyytyväinen leikkaukseen ja kehoitti vain katsomaan vihreää pistettä leikatessa. Hänen lähtiessä huikkasi vielä että hyvin se menee. Kiitos sinulle!

Seuraavaksi pääsin lääkäri Liisa Laakson vastaanottoon. Hän kertoi sarveiskalvon olevan hyvän paksuinen. Mustuaiset olivat isot mutta eivät estä leikkausta. Joten olin leikkauskelpoinen. Hän kertoi miten leikkaus etenee. Muutaman sana vaihdettiin mahdollisista kompilikaatioista. Mehiläisen sivuilla on hyvät videot aiheesta ja kerroin nämä katsoneeni. Tässä vaiheessa halusin kaiken olevan jo ohi. Lääkäri kertoi että suurin riski olisi siinä että kone tilttaisi, leikkaus keskeytettäisiin ja tulisin sitten joku toinen päivä uudestaan. Ok riskit tiedossa. Ai niin senhän vielä sanoi, että näkö ei voi lähteä.

Tämän jälkeen tutustuttiin leikkaussaliin, ei kyllä tuntunut leikkaussalilta. Se oli miellyttävä hämärä tila. Siellä oli sairaanhoitaja Päivi (valitettavasti en kuullut hänen sukunimeään) kertomassa minulle lisää silmätipoista, yöksi laitettavista silmänsuojista (aurinkolasitkin kuulemma kelpaavat). Paikalla oli myös lääkärillä avustaja (en jännitykseltä tiedä hänen nimeään tai titteliä) jonka tehtäviin kuului hoitaa leikkaavaa konetta. Sitten siirryinkin leikattavaksi. Sain silmään tippoja, laitettiin silmänlevitin joka ei tunnu yhtään pahalta hieman venyttää nahkaa. Taasen tippoja ja silmän huuhtelua. Sitten tehtiin läppä tuijotin vihreää pilkkua, läpän teko kesti 20 sekuntia. Avustaja laski takaperin koska läpän teko on ohi, se helpottikin kovasti. Sitten hiottiin laserilla silmää, silloin tuntui painetta silmässä mutta ei paha tunne. Tämä kesti 31 sekuntia. Avustaja laski taasen, tällöin tuntui etten pysty seuramaan vihreää pistettä mutta kuulemma pidin hyvin silmää paikallaan. Hionnan aikana alkoi haista nenään palaneen käry, ei paha sekään. Kun tämä oli ohi laitettiin läppä paikalleen. Lääkäri siloitteli läpän paikalleen, tässä kohtaa tuntui hieman niin että sätkähdin, mutta ei kipua. Ja tämä läpän siloittelu olikin ainoa minkä oikeastaan koko leikkauksen aikana näin. Oikea silmä oli valmis ja sitten vasen. Koko operaation taisi kulua noin kymmenen minuuttia.

Leikkauksen ajan sairaanhoitaja piti minua kädestä ja silitteli käsivartta. Kyllä muutaman kerran puristin niin että varmaan tuntui. En kivusta vaan jännityksestä.

Kun molemmat silmät oli leikattu siirryin pimeään huoneseen lepämään. Ja minä näin! Sumun takaa kylläkin mutta näin. Huoneessa oli hierova tuoli, no en sitä hierontaa kaivannut. Kunhan vain sain levätä. Kynttilät paloivat ja rauhoittava musiikki soi. Sairaanhoitaja kävi laittamassa pari kertaa tippoja. Sitten vain odoteltiin. Leikkaus tehtiin noin 14.30. Ja tämän jälkeen oli vielä edessä lääkärin tarkastus.

Lepäillessä tunsin silmissä hieman pistelyä, roskantunnetta ja vetisyyttä silmissä. Enkä jaksanut pitää silmiä auki. Sairaanhoitaja kehoittikin pitämään silmät kiinni ja nukkumaan. En todellakaan pystynyt nukkumaan mutta lepäilin. Samassa huoneessa oli aikaisemmin leikattu tätsky. Puhu ihan hirveän kovaan ääneen puhelimeen, kysyi sairaanhoitajalta voiko hän kotona tehdä salaattia ja syödä sitrushedelmiä. Rasittava. Hän oli kiukkuinen kun joutui odottamaan lääkärille pääsyä. Rasittava.

Lääkärille pääsin n 16.45. Näkö oli hyvä, sumuinen mutta se korjaantuu ajan myötä. Läppä oli hyvin paikoillaan. Pääsin viideltä kotiin. Kävin vielä apteekista hakemassa antibioottia ja silmägeeliä. Kosteuttavat tipat sain Mehiläisestä.

Ennen leikkausta kehoitettiin hankkimaan mahdollisimman mustat aurinkolasit. Halvatkin kelpaisivat. Ostin sitten sellaiset mitkä maksoivat 15 e. Jotka oli sitten tosi epämiellyttävät. Onneksi kotona oli paremmat. Lääkäri kehoitti pitämään juhannukseen asti aurinkolaseja. Valonarkuutta en ole tuntenut. Hieman roskantunnetta ja silmien kuivuutta. Näkö on välillä hieman sumuinen. Mutta näen lukea tekstit televiosiosta. Ja tänä aamuna kun heräsin näin pilvet taivaalla ja kävyt kuusessa. Uskomatonta!
Kaikki oli nopeaa sekä kivutonta. Ei hammaslääkäriä pahempaa. Uskomatonta.